Joskus aiemmin kirjoitin siitä, miten cola on ollut suurin paheeni vuosia. Nykyään sitä tekee todella harvoin mieli, mutta silloin tällöin kiusaus nostaa päätään, yleensä silloin kun olo on henkisesti ja/tai fyysisesti huono. Sama koskee salmiakkia.
Muutama viikko sitten kärsin migreenistä kahtena yönä samalla viikolla. Olisikohan se jo monesti mainittu stressi vaikuttanut kohtausten puhkeamiseen, mene ja tiedä. Kun migreenejä on muutama viikon aikana, alkaa huumori olla kaukana. Meninpä siis kauppaan yhden kohtauksen jälkimainigeissa ja mukaan tarttui tölkki colaa. Kerronpa mikä tässä on ihmeellistä ja mikä saa minut epäilemään, että olen vihdoin voittanut colan kirouksen.
1. Ostin tölkin. En pulloa. En pakkausta. En edes isompaa tölkkiä (0,33dl) vaan pienen (0,25dl) tölkin. En tuntenut siitä huonoa omaatuntoa sillä ajattelin, että elämää tämä vain on ja joskus sitä tekee mieli poiketa sovitusta.
2. Cola on ollut nyt siitä saakka jääkaapissani kylmässä. Sen voisi siis koska vain juoda. Mieli ei vaan ole tehnyt.
3. Unohdan sen olemassa olon jatkuvasti ja hämmästyn muutaman kerran viikossa, että tölkki on kaapissa. Sama on käynyt muutaman kerran kun olen sortunut ostamaan rasiallisen salmiakkia (huomaa kohta 1, en siis pussia tai kiloa, vaan pienen rasian) ja se saattaa olla kaapissa viikkoja ja vaikka sen avaisi, se saattaa silti kestää vaikka kuinka kauan.
En siis todellakaan kieltäydy herkuista siksi, että niin kuuluu tehdä, vaan rehellisesti siksi, etten muista niiden olemassaoloa tai niitä ei vaan tee mieli. Jos siis tulen luoksesi kylään ja kieltäydyn herkuista, se ei tarkoita, että herkuissa on vikaa tai että minusta on tullut totaalinen puristi, vaan sitä, että nykyään ei tee mieli kovin usein. Ethän sinäkään väkisin syö ruokaa, jota ei tee mieli, eikö?
Antaa colan olla jääkaapissa. Jos joskus oikein iskee himo, voin sen sieltä harkitusti kaataa kurkkuunsa. Kaipa se joskus menee vanhaksi, jos sitä ei juo :) Nyt teetä kuppiin ja kirjan kanssa sohvalle. Lukulistalla on nyt veljeni perheestä lainaksi saatu Mats-Eric Nilssonin Aitoa Ruokaa -opus. Kunhan olen sen lukenut, raportoin tänne!
Itekin on huomannut, että jos kaapissa on vieraiden jäljiltä kokista, tulee sitä litkittyä. Mutta ko periaatteessa ei osta kaupasta ni ei tee edes mieli. Vesipullo matkaa ympäri kämppää :)
VastaaPoistaJust näin. Hienoa on kuitenkin huomata, että vaikka sitä kaapissa on, ei sitä tule juotua.
Poista