Projektin mahdolliset riskit

Iltalehti kirjoitti tänään illalla, pohjautuen Men's Health julkaisun artikkeliin, kuinka painonpudotuksella voi olla negatiivisia vaikutuksia, vaikkei niin uskoisikaan. Jän pohtimaan näitä omalta kohdaltani. Riskejä on artikkelin mukaan 4, joten tässä hieman analyysiä:

1. Alakulo
Lehden mukaan laihtuminen voi laukaista alakuloa tai jopa masennusta, jos painonpudotuksen odottaa ratkaisevan kaikki ongelmat. Itse lähdin projektiin itseäni varten, oma hyvinvointi mielessä. Aiemmin kuitenkin myönnän aloittaneeni laihdutuksen siksi, että kelpaisin, tai jotta löytäisin itselleni kumppanin tajuamatta, ettei kumppanin löytyminen tai ihmisten kiinnostus minusta ole sidonnainen painooni vaan itsetuntooni. Toisaalta, itsetunto on roimasti kohentunut tässä projektin aikana, siispä kohta 3.

2. Löysä nahka
Noh, kun pudottaa hitaasti, ei ongelma ole kovin paha, mutta tämä on oikeasti riski. Samaan aikaan, se on loppupeleissä kuitenkin vain kosmeettinen ongelma, terveysvaikutukset ovat kuitenkin paljon suuremmat kuin tämä haitta. Treeniä vaan paljon niin saa parhaat tulokset aikaiseksi.

3. Ero
Itselläni ei ole ketään, josta erota, mutta olen huomannut, että osaan ihmissuhteista projekti on vaikuttanut. Mitä itsevarmempi olen, sitä vaativampi olen ystävänä, en enää anna ihmisten kävellä ylitseni. Tiedän, että ansaitsen hyviä ihmissuhteita enkä enää tyydy huonoihin tai keskinkertaisiin. Osan kanssa dynamiikan muuttuminen on sujunut hienosti, osan kanssa on ollut kasvukipuja ja muutama ihmissuhde on jäänyt kokonaan. Tosin ne eivät alunperinkään olleet mitää kovin pitkiä tai syviä suhteita. 

4. Vatsakipu
Artikkelissa tämä liittyy sappeen ja sappikiviin jos jättää rasvan kokonaan pois. Minä en ole jättänyt, joten ei ongelmia. Muuten on kyllä projektin aikana oppinut tuntemaan vatsansa toiminnan erityisen hyvin ja myös keskustelemaan siitä sujuvasti esim PT:n kanssa. On jännä huomata mitkä asiat heilauttavat vatsan toimintaa suuntaan tai toiseen.

Omalta osaltani siis allekirjoitan kaikki 4 riskiä jollain tasolla, mutta samalla koen ne pieniksi riskeiksi kun niitä vertaa saavutettuun hyvään. Onko mulla kokemuksia näistä? 
 
 

Olisikohan jumi nyt ohi - varovaista toiveikkuutta

Viime tekstissä kirjoitin jumista ja siitä, miten mopo lähtee käsistä, kunnolla. Projektia on takana vuosi ja kiloja on nyt lähtenyt 22. Se itsessään on HURJAN hyvä saavutus, sillä se on lähes 500g viikossa. Viime viikolla paino humpsahti melkein 2 kg alaspäin ja vire on hyvä. 

Mistä jumi johtui? Osittain varmasti aineenvaihdunnasta, mutta suurin syy taitaa olla korvien välissä. Olin henkisesti aika lamaantunut ja luovuttanut, joten en uskonut onnistumiseen. Tähän heräsin sunnuntaina kun katselin todella kiireistä viime viikkoa taaksepäin ja mietin, mikä siinä oli erilaista kuin muissa viikoissa alkuvuoden aikana. Päädyin siihe, että ero on ilossa. 

Alkuvuosi on ollut henkisesti todella rankka, vaikka myös kovin antoisa. Paljon uutta ja ihanaa, mutta samalla paljon negatiivisuutta, johon en itse ole voinut vaikuttaa. Viime viikonlopun retkahdus oli kuin pohjakosketus ja heräsin talviunestani huomaamaan, että olin ajatunut vanhoihin uomiin, suorittamaan elämääni, en niinkään nauttimaan siitä. 

Nyt ajatus on nauttia elämästä ja elää sitä täysillä, kyllä se painokin sitten seuraa siinä sivussa. Kuten sanoin aiemmin, on tarkoituksenani päästä tavoitteeseen 35-vuotis syntymäpäivääni mennessä. Siihen on nyt hieman reilu 10 kuukautta ja pudotettavaa on noin 15-17 kg. Sormet ja varpaat ristiin, että tähän päästään. Pian! 

Ihanaa vappua!

Kun mopo lähtee käsistä

Viimeiset 3 kuukautta ovat olleet rankkoja projektin osalta, sillä oikeasta syömisestä huolimatta, paino on sahannut 2-3kg sisällä eikä varsinaista edistystä ole tapahtunut. 

Olemme Tommin kanssa arvioineet ja rukanneet ruokailuja ja liikkumistapoja ja miettineet päämme puhki missä mennään. Viime viikolla teimme entistä kovamman kiristyksen ruokavalioon ja jokin napsahti aivoissani ja luovutin hetkellisesti. Viikonloppu meni siis ruokailun osalta aivan pieleen. 

Söin kaikkea sitä mitä ei saisi, enkä oikeastaan mitään mitä saisi. Herkkuja, sipsiä, kokista, leipää, piirakkaa ja kakkua kului viikonlopun aikana. Paino nousi torstaista 1kg, joten mikään suurtakin suurempi katastrofi tämä ei ollut, paitsi että OLI. 

Hetkellisesti menetin luottamukseni projektiin aivan kokonaan. Koska paino ei ole pudonnut odotettavasti, luovutin ja ajattelin, ettei tällä ole mitään väliä. Ihan sama, mitä syön joten voin yhtä hyvin nauttia elämästä. Virhe! Ruoka ei ole elämän nautinnon mittari, sillä koin huonoa omaatuntoa joka suupalasta, en vaan saanut itseäni lopettamaan syömistä. 

Tänään aamulla tunnustin syntini häpeillen Tommille ja odotin jo tiukkaa palautetta (aiheesta). Toisin kävi. Tässä osia Tommin palautteesta:

Moinen ratkeaminen ja mässytyslipsahdus on enemmän ku inhimillistä ja vuoden "kitkuttelun" jälkeen liki suotavaa. Aiiiiivan turha hävetä:) Itselleen pitää antaa myös löysää hei:) [...] Sul on ollut proggiksen kanssa yliluonnollisen kova tsemppi ja mä tiedän, et jollain konstilla tää jämähdys lopulta laukee ja palkintoa pukkaa:)

Näillä evästeillä jatkan projektia. Vielä noin 20 kg olisi pudotettavaa ja sitten siirrytään tarkastelemaan vain kehon koostumusta. Aikaa projektille on nyt vielä 44 viikkoa (35-vuotis synttäreihin), joten tämä tarkoittaisi 450g viikkopudotusvauhtia. Usko palautuu, tähän pystytään! 

Oikein mahtavaa viikkoa ja huhtikuun loppua!