Iltalehti kertoo: viisi karua totuutta laihtumisesta

Taas osui silmiin yksi laihtumista käsittelevä artikkeli, tällä kertaa Iltalehdessä. 
Kerrankin artikkeli osui aika lähelle totuutta, ainakin osittain. Tässäpä oma analyysini:

1. Kehonkuvasi ei muutu yhdessä yössä. 
No ei muutu ei. Kohta on menty 8 kuukautta ja painoa on pudonnut 20kg. Viime viikolla oli ensimmäinen kerta kun oikeasti näin eron entiseen ja edelleenkin identiteettini on lihavan ihmisen (kuten tietysti osittain kuuluukin olla). Ihmisten kommentit ovat lämmittäneet, mutta joskus niitä on ollut kovin vaikea uskoa todeksi kun itse en muutosta näe.

2. Roikkuva nahka. 
Tästä en vielä tiedä, mutta pyrin parhaani mukaan tätä välttämään pitämällä huolta liikunnasta ja pitämällä pudotustahdin maltillisena, jolloin ihollakin  on aikaa palautua. 

3. Ihmissuhteet voivat muuttua
Minulla ihmissuhteet ovat parantuneet ja syventyneet, kun voin itse paremmin ja muut sen myös huomaavat. Mitään negatiivista en ole huomannut, joten minulla muutos on ollut vain positiivinen. 

4. Vaatevaraston uusiminen käy kalliiksi
Kaikkea ei tarvitse ostaa kerralla, eikä ihminen oikeasti tarvitse hurjaa määrää vaatteita. 

5. Toiset eivät tue aidosti
Tästä en tiedä mitään. Minua on tuettu aidosti tai ainakin se on tuntunut aidolta. Ja itsellehän tätä tehdään, jos joku lähipiiristä ei halua tukea, ei siihen voi pakottaa.

Minusta nämä "totuudet" eivät nyt suinkaan olleet kovin karuja, eivätkä varsinkaan yllättäviä. Tulipahan kuitenkin analysoitua omaa elämää tämän valossa ja hyvältähän tämä näyttää!

Joskus on pakko pitää taukoa

Viimeiset pari viikkoa on mennyt pikkujouluillessa, juhliessa ja muutenkin monissa sosiaalisissa menoissa. Aika hyvin on ruokavalio pitänyt, mutta päätin myös, että annan itselleni pienen tauon ja nautin elämästä pyhien aikana. Tarkoitus ei ole laittaa kaikkea läskiksi (kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti), mutta syksy on ollut rankka ja kovin tiukka, joten nyt otetaan pieni tauko ja jatketaan töitä, partiota ja projektia tammikuussa. 

Edelleen pidän liikunnasta kiinni, syön oikeaan aikaan ja pyrin pitämään annokset todella kohtuullisina. Sokeria välttelen, mutta samaan aikaan haluan myös nauttia vapaista ja syödä jouluna joulutortun ja pari piparia.

Koska tavoite ei ole pudottaa painoa vaan voida hyvin, henkisesti ja fyysisesti, laitan projektin nyt lomalle tiukkojen sääntöjen osalta. Jatkan edelleen punnituksia ja kokeilen miten hyvin painon pitäminen onnistuu, sehän on se oikea mittari siihen, miten hyvin on ruokailut ja liikunnan sisäistänyt. 

Lähden viikon kuluttua maanantaina taas Amerikkaan ja palaan tammikuun toisella viikolla. Silloin jatketaan taas projektia, jetlagin kanssa. Toivottakaa onnea!

Oikein rauhallista joulua tätä kautta, blogi jatkaa eloaan varmasti myös pyhinä ja reissussa. 

Sokerista krapula?

Menneellä viikolla oli useammat pikkujoulut. Vaikken vetänyt mitään övereitä ruokarintamalla (alkoholi jäi muutamaan skumppakulausta lukuunottamatta nollaan) ei tullut vedettyä, huomasin sunnuntaina, ettei kroppa ole tottunut sokeriin. 

Lauantaina söin joulutortun ja muutaman marmeladin, sekä glögiä (sokeroitua) ja aamulla olo oli kuin olisin vetänyt viinaa kaksin käsin. Toki väsymyskin vaikutti oloon, nukkumaan kun pääsin noin klo 2 yöllä, mutta suurin ongelma oli hirvittävän paha olo ja väsymys, jonka pika-analyysin jälkeen merkkasin sokerikooman syyksi. Kammottavaa.

Joulu on tulossa ja sitä myöten kovat houkutukset. Aion ottaa rennosti, mutta toista sokerikoomaa en halua, eli jälkkärit taitavat jäädä aika vähäiselle. Kinkkua ja vähän laatikoita ja toivottavasti paljon hedelmiä ja vihanneksia. Eiköhän niillä joulusta saada joulu.

Mukavaa uutta viikkoa!

Kysy, älä oleta

Työkaverini kävi ostamassa pussin karkkia, tuli takaisin toimistolle ja tarjosi minulle. Kieltäydyin kauniisti. Hän sanoi, että olettikin minun kieltäytyvän, mutta halusi silti tarjota. Kiitos siitä!

Projektin aikana olen huomannut kahta eri suhtautumistapaa. Molemmat ovat hyväntahtoisia, joten ketään en arvostele. Tässä tavat:

1. Tarjotaan herkkua vaikka tiedetään, että se ei kuulu ruokavaliooni. 

Osa saattaisi nähdä tämän niin, että houkutellaan rikkomaan ruokavaliota. Tarjoajat taas haluavat antaa minun päättää itse eivätkä loukkaannu jos (ja usein kun) kieltäydyn.

2. Ei tarjota herkkua kun tiedetään, että se ei kuulu ruokavalioon. 

Ei haluta houkutella rikkomaan ruokavaliota ja poistetaan houkutus sortumiseen. 

Kuten sanottua, tarkoitusperät ovat oikeat, mutta jos saan itse valita, on tapa 1 mieluisampi. En ole totaalikieltäytyjä, joten joskus herkku saattaa maistuakin. Lisäksi olen aikuinen ihminen, jonka on joka päivä tehtävä valintoja herkkujen ja ruoan suhteen. Se, että tarjotaa, ei oikeastaan eroa siitä, että kauppojen hyllyt notkuvat herkkuja. Kyse on valinnasta. 

Kehottaisinkin siis kaikkia, ellei henkilö itse toivo muuta, aina tarjoamaan herkkua, sillä osa prosessia on myös oppia valitsemaan koska sen herkun ottaa. Jos ympäristö suojelee näiltä valinnoilta, on niitä vaikea joskus sisäistää. Eri asia on sitten se, että valmistaa tieten tahtoen esim. jälkiruoan ja tarjoilee sen eteen. Tällöin kynnys kieltäytyä on jo paljon suurempi ja ruokaa menee myös turhaan hukkaan. Olenkin useille sanonut, jos heillä vierailen, että minun takiani ei kannata jälkkäriä laittaa, muta toki muut saavat luonnollisesti sitä syödä. 

InBody vol 2 - vertailu

Kävin tänään InBody-mittauksessa StaminaTrainersilla Olympiastadionilla. Viimeksi vastaava mittaus tehtiin heinäkuussa, jolloin painoa oli lähtenyt noin 10kg. Nyt siis toiset 10kg on pudonnut ja tulokset olivat huikeita. Tässä muutamia otteita! Kaikki tulostekstit on lainattu InBodyn sivuilta ja merkitty kursiivilla.

Viskeraalinen rasva

Tulos kertoo sisäelinrasvan määrän, joka on olennainen terveysmittari. Arvo on ilmaistu neliösenttimetreinä (cm²) vatsaontelon leveimmästä kohdasta. Suositeltava arvo on iästä riippumatta alle 100 cm². Viskeraalirasva on terveyden kannalta merkittävämpi tekijä kuin ihonalainen rasva, joka puolestaan vaikuttaa ulkonäköön viskeraalista rasvaa enemmän. Liian suuri määrä viskeraalista rasvaa on yhteydessä moniin vakaviin sairauksiin, esimerkiksi diabetekseen ja sydänsairauksiin. Merkittävin viskeraalirasvaa nostava tekijä on liikunnan puute. Elintapoja korjaamalla saadaan viskeraalirasvassa aikaiseksi merkittäviä muutoksia jo 3kk.:ssa. Vastaavasti lopetettaessa liikunta viskeraalirasva kohoaa verraten nopeasti. Liikkumattomuuden ohella epäterveellinen ravinto ja stressihormonit vaikuttavat haitallisesti viskeraalisen rasvan määrään. Liian suuri määrä viskeraalista rasvaa vaikuttaa Elintavat-arvioon tulosraportin oikeassa laidassa. 

Heinäkuussa arvoni oli 196 eli melkein tupla siihen nähden, mikä olisi toivottavaa (100). 5kk myöhemmin arvo on 133, eli edelleen rasvaa on sisäelinten ympärillä liikaa, mutta muutos on hurja.  Vaarallisen viskeraalisen rasvan määrä on vähentynyt yli 30%. Jos lasketaan kuinka paljon vähentymistä on tapahtunut ns. ylimääräisessä rasvassa, päästään huimaan lukuun 65%.

Lihas-rasvadiagnoosi

Diagnoosissa verrataan kokonaispainon, lihasten painon ja rasvan painon suhdetta. Tästä voit siis päätellä, mikä asia selittää eniten painoasi. Ihannetilanteessa kolme pylvästä muodostavat D:n muotoisen kaaren, jolloin painosta suhteellisen suuri osuus on lihasta ja pieni osuus rasvaa. 

Vielä ei osaltani päästä D-muotoon, enemmänkin kaavio on aika tiukka C, mutta loiventumista on tapahtunut. 

Painoa on tippunut 9,9kg

Lihasta kadonnut 1,3kg

Rasvaa sulanut 8,3kg 

StaminaTrainersin Kallen mukaan nämä ovat oikein hyvät suhteet. Yleensä suhde muutuu niin, että jokaista 4kg rasvaa kohti lähtee 1kg lihasta. Minulla on kuitenkin rasvaa lähtenyt tuplasti ja ja lihasta vain hieman yli 1kg. Lihaksesta pitää kuitenkin olla mustasukkainen, joten puntilla käyntiä pitää jatkaa!

Painodiagnoosi

Tässä mitataan perinteinen painoindeksi, sekä ns. rasvaprosentti. Molemmat ovat edelleen liian suuria ohjearvoon nähden, mutta molemmissa on parannusta tapahtunut 4 yksikön verran. Tähän korjausta saadaan sillä, että poltetaan rasvaa pois ja rakennetaan lihasta tilalle. Tokikaan se ei korjaa painoineksia, mutta se onkin harhaanjohtava, jos lihasmassaa on paljon. Lihasmassaa minulla on edelleen huomattavasti enemmän kuin tavallisesti pituisellani länsimaisella naisella. 

Vyötärö-lantio suhde

Vyötärö-lantio-suhde (WHR), normaaliarvot: miehet < 0,90, naiset <0,85

Heinäkuussa olin tasapaksu tasan 1. Nyt tulos on 0,98, eli minulla on vyötärö!! Vielä on matkaa tiimalasiin, tai edes normaaliin, mutta parannusta on. 

Elintavat

Tässä kohdassa mitataan elintapariskejä. Heinäkuussa olin kohdassa riski, nyt olin siirtynyt kohtaan huomio. Eli edelleen pitää kiinnittää huomiota elintapoihin, mutta suurta riskiä ei enää ole. Kuinkas hienoa se on??

Fitness indexi

Fitness indeksi on laitteen valmistajan kehittämä pistemäärä omakohtaiseen kehon koostumuksen arviointiin eri mittauskerroilla, jossa suurempi pistemäärä kertoo parantuneesta tilanteesta ja pienempi päinvastaisesta. Ohjeelliset pistemäärien raja-arvot ovat: alle 70 = hintelä tai lihavuus, 70-90 = normaali, yli 90 = lihaksikas, roteva. Fitness-indeksiin vaikuttavat rasva- ja lihasmassan suhde ja niiden määrä. Liian pieni tai liian suuri rasvaprosentti laskee fitness-indeksiä. Tavallista suurempi lihasmassa nostaa fitness-indeksiä. Tämän vuoksi tulosta ei ole mielekästä verrata henkilöiden välillä. Esimerkiksi voimaurheilija saa normaalisti aina suuremman fitness-indeksin kuin kestävyysurheilija. Indeksistä voit seurantamittauksissa nähdä tiivistettynä, mihin suuntaan kehosi rakenne muuttuu.   

Minun kohdallani indeksi on edelleen alle tuon 70, mutta parannusta on siinäkin tapahtunut. Heinäkuussa indeksi oli 56 ja nyt se on 62. Parannusta siis 6 pistettä 5 kuukauden aikana. 8 pistettä normaaliin :) 

Yhteenveto

Ei auta kuin sanoa, että WAU ja onnea MINÄ! Kovan työn takana tämä on ollut, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Matka jatkuu edelleen ja tavoitteista ei luovuta, mutta on hienoa huomata, että hyvä olo on myös realiteetti, ei vain lumevaikutusta :)  

-20KG, VIHDOIN!!!

Jeeee! Nyt se vihdoin tapahtui. Projektia on kestänyt nyt 32 viikkoa eli noin 7 kuukautta. Tänään aamulla vaaka näytti sen, mitä on tässä viimeiset viikot odoteltu, eli pudotettu paino on nyt 20kg ja senttejä on lähtenyt vyötäröltä 25. 

Ensi viikolla pääsen myös uudelleen InBody-mittaukseen, joten siellä sitten arvot katsotaan vieläkin tarkemmalla syynillä ja nähdään, mistä tuo 20kg on lähtenyt. Toivottavasti vain rasvasta, ei lihaksesta :)

Olen ylpeä tästä saavutuksesta! Tästä matka jatkuu edelleen ja vaikka matkaa on vielä aika paljon jäljelllä, en voi kuin olla tyytyväinen jo saavutettuun tulokseen. Hyvä minä!

Haluan myös tässä yhteydessä kiittää perhettäni, ystäviäni ja muita tukijoukkojani kaikesta avusta. Nimeän nimiä sosiaalisessa mediassa. 

Ihanaa sunnuntaita!!

Muiden innostaminen

Noin kuukausi sitten vierailin ystäväni luona Ruotsissa. Vietimme päivän kaveriporukassa ja projektini nousi esiin, kuten tuntuu aika usein käyvän nykyään. 

Yksi kavereista kysyi, miten olen onnistunut voittamaan makeanhimoni, joka on hänen suurin ongelmansa. Paino-ongelmaa tällä kaverilla ei ole, mutta ruokailutottumukset ovat jokseenkin rajoittuneet. Hänen repertuaarissaan on vain muutamia ruokalajeja ja suurin osa ruoasta on einestä ja karkkia. Urheilullisesta taustastaan huolimatta, tämä kaveri tuntee olonsa usein huonoksi ja väsyneeksi ja vuorotyöläisenä sortuu usein huonoihin välipalavalintoihin, varsinkin öisin.

Juttelimme pitkään siitä, mikä saattaa olla syynä makeanhimoon ja kerroin aiemmin täällä blogissa mainitsemani vinkit. Kaveri päätti sillä istumalla vähentää valkoista viljaa ja rajoittaa karkin syömisen yhteen päivään viikossa. Hänestä huomasi, miten tämä asia oli häntä vaivannut, mutta koska suurempaa ulkoista tarvetta muutokseen ei ollut, ei kipinä myöskään syttynyt. 

Odotan innolla tapaamistamme joulun jälkeen, jotta kuulen miten projekti on lähtenyt käyntiin ja mitä askelia on jo otettu ja onko olo parantunut. Painotin tällekin kaverille, etten ole ammattilainen vaan puhun vain omasta kokemuksesta, mutta tuskinpa suositukseni sokerin ja valkoisen viljan vähentämisestä on huono. Kehoitin myöskin ostamaan keittokirjan ja opettelemaan ruoan tekemistä sen sijaan, että töihin lähtee aina mukaan eines. 

On hienoa nähdä kun kipinä syttyy jossain toisessa ihmisessä ja kannustakin kaikkia katsomaan mitä ja miten syövät, mutta toki kohtuus kaikessa. Ehdottomuus tappaa innostuksen, joten tässäkin on tärkeää pitää mieli avoimena ja homma armollisena. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Miten mitata henkistä hyvinvointia?

Pessimisti ei pety, sanotaan. Olen ehkä hieman taipuvainen pessimismiin, vaikka yritänkin suhtautua elämään positiivisesti. Olen paininut stressin keskellä sen kanssa, miten löydän sen hopeareunuksen, joka ilmeisesti jokaisessa pilvessä on tarkoitus olla.

Lokakuun lopulla valmentajani Essi vinkkasi minulle iPhone-sovelluksesta nimeltä Momento. Koska rakastan applikaatioita, otin tämän heti käyttöön ja sillä tiellä ollaan. Joka päivä Momento imuroi itseensä sosiaalisen median päivitykseni, sekä muistuttaa klo 20 päiväkirjan täyttämisestä. Loin siis kaavan: joka päivä täytän vähintään 5 asiaa, jotka ovat joko positiivisia, tai negatiivisia. Esim. näin:

+Mukava kokous töissä

+Treeni kulki

-Löin varpaani

+Kuulin läheisestä ystävästä

-Puuro paloi pohjaan

Näiden lisäksi annetaan päivälle 1-5 tähteä sen mukaan, mikä yleisolo on ollut. Olen pyrkinyt tässä täyteen rehellisyyteen ja kirjannut olotilat sen mukaan, miltä oikeasti tuntuu. 

Eilen sitten keksin, että olisi mielenkiintoista nähdä, mikä on näiden päiväkirjamerkintöjen keskiarvoinen saldo. Tein siis excelin (tiedän, olen hullu).

Tämä kaavio kuvaa päivätasolla tähtien määrää ja musta viiva ylhäällä viikon keskiarvoa. Tässä on kuvattuna 5 viikkoa, joiden aikana vain yksi viikko on jäänyt keskiarvoisesti alle 3,5 tähden ja yksi päässyt 4 tähden tasolle.

Jokaisella päivällä on oma väri ja näyttäisi siltä, että lauantait ovat positiivisimpia ja maanantaisinkin menee aika hyvin, ollakseen maanantai. 

On muistettava, että nämä ovat subjektiivisia tuntemuksia eikä esim voi sanoa, että aina kun listalla on miinus, vähentää se yhden tähden. Esim. yllä esitetyllä listalla en arvota puuron palamista pohjaan saman arvoiseksi kuin hyvän ystävän kanssa käyty keskustelu. 

Tätä kun kateselee, tuntuu, että elämässä menee todella hyvin. Kuvatulla jaksolla on vain yksi 1 tähden ja yksi 2 tähden päivä. Muuten ollaan 3-5 tähdessä, päivittäin. Superpäiviä (5 tähteä) on yhteensä 6 eli enemmän kuin 1 viikossa. 

Stressistä huolimatta osaan siis sittenkin löytää positiivista päivistäni ja nauttia elämästä. Se on varmasti myös se, mikä näkyy ulospäin, sillä olen viime aikoina saanut todella paljon hyvää palautetta siitä, että näytän energiseltä ja hyvinvoivalta. Se on aina kiva kuulla.

Olenko täysin kajahtanut vai miltä tämä teistä kuulostaa? Realismia vai mahdollisesti toiveajattelua?