Vietin taannoin viikonlopun 1-vuotiaan veljentyttäreni kanssa. Olen sopinut, etteivät sisarusteni lapset saa minulta aineellisia lahjoja vaan olen ns. "elämystäti". Noin pienelle elämys voi olla keltaisten lehtien seassa kahlaaminen, tai tädin luona olevan lelulaatikon tutkiminen, tai tädin sylissä sohvalla istuminen kun alkaa väsyttää. Tarkkaa muistijälkeähän ei pienelle näistä tapahtumista jää, mutta toivottavasti jää sellainen tunneside, joka jatkuu aikuisuuteen saakka: tädin kanssa on kivaa/mukavaa/turvallista/jännittävää. Oikein innolla odotan, että lapset kasvavat ja kehittyvät ja voimme lisätä aktiviteettilistalle aina vaan hauskempia ja aktiivisempia juttuja.
Olen aiemminkin kirjoittanut, miten lasten kanssa peuhaaminen ja oleminen nollaa aivoja, antaa energiaa ja opettaa elämään hetkessä. Lasta ei kiinnosta, olenko pessyt pyykkiä tai hinkannut hellaa puhtaaksi (toki luonani on aina lasten tullessa siistiä ja puhdasta). Lasta ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä minulla on päälläni tai paljonko painan tai miltä näytän. Kunhan syliin pääsee, ruokaa saa eteensä ja hygieniasta huolehditaan (eikä sekään aina ole niin justiinsa, lasten mielestä).
On ihanaa olla tärkeä, turvallinen ja saada pieni ihminen kikattamaan kutituksesta tai hihkumaan riemusta riehuessa. Olen rakentanut majoja, puhaltanuut saippuakuplia, antanut vauhtia keinussa, leikkinyt kukkuu-leikkiä, järjestänyt autoja jonoon, kuunnellut loputonta selitystä, josta ei saa mitään selvää, tanssinut lastenlaulujen (ja joskus aikuisten laulujen) tahdissa, syöttänyt, pukenut, pessyt, nukuttanut, paijannut, herännyt pieni takamus tyynylläni ja niin paljon muuta.
Viikonloppu pikkuneidin kanssa ei ollut ehkä aivan niin ratkiriemukas kuin olin odottanut, jokin pientä ihmistä vaivasi, mutta eipä täti pistä vastaan, jos leikkimisen sijaan pieni haluaa istua sylissä ja nuuskuttaa kaulaa.
Omia lapsia ei ole, mutta näitä lainalapsia on nyt 3 ja jokainen heistä on ihana omalla tavallaan ja niin äärettömän tärkeä. Kävinkö viikonloppuna salilla? No en, mutta laitoin pienen rinkkaan selkään ja kävimme kävelyllä metsässä, jossa tutkimme lehtiä ja käpyjä ja taapersimme kanervikossa. Oliko tämä treeni? No ei ollut, mutta henkisesti se teki niin hyvää, että korvaa monta fyysistä treeniä.
Testi kommentti
VastaaPoista