Sokeri on ehdottomasti pahin viholliseni ja suurin syyllinen elopainoni Mount Everestiä lähenteleviin lukuihin. Löysin Dan Sukkerin sivulta lyhyen historiikin sokerista. Siinä kirjoitetaan mm. näin:
Vaikka sokeri tuli Eurooppaan vuoden 1100 tienoilla, sen käyttö levisi vasta 1700-luvulla. Ennen sitä sokeriin oli varaa vain rikkailla, jotka käyttivät sitä sekä ruoan makeuttamiseen että lääkkeenä.
Kun yhteiskuntamme on edistynyt ja kehittynyt on sokerin käyttö myös yleistynyt ja arkipäiväistynyt. Sokerin terveysriskit on tiedetty jo pitkään ja Suomen Sydänliitto kirjoittaakin artikkelissaan mm. näin:
Ihmisen mieltymys makeaan on synnynnäistä. [...] Ravitsemussuositusten mukaan puhdistettujen sokereiden osuus ei saisi ylittää kymmentä prosenttia päivittäisestä kokonaisenergian saannista. Puhdistetuilla sokereilla tarkoitetaan mm. tavallista pöytäsokeria eli sakkaroosia sekä hedelmäsokeria eli fruktoosia. Grammoiksi muutettuna ravitsemussuositusten kymmenen prosenttia merkitsee noin 40-50 grammaa sokeria. Maksimimäärä sokeria kertyy helposti ja huomaamatta. Se tulee täyteen jo esimerkiksi puolesta litrasta sokeroitua virvoitusjuomaa, puolesta kourallisesta irtokarkkeja tai yhdestä isosta jäätelötuutista.
Myönnän, olen ollut koukussa. Addiktioni sokeriin on ollut vaikea. Kaikki irrottautumisyritykset ovat kaatuneet alkumetreillä ja sokeri onkin ollut yksittäin ehdottomasti pahin paheeni. Kuten yllä todetaan, on mieltymys makeaan synnynnäistä. Samaan aikaan "syytän" kulttuuria, jossa menestymistä juhlitaan herkuilla (tai alkoholilla). Kun on paha mieli tai ottaa päähän, turvaudutaan herkkuihin. Juhlaan kuuluu aina sokerinen kakku tai juoma tai molemmat. Lapselle annetaan karkkia palkintona hyvästä käytöksestä (yleistän nyt rankasti) ja pikkulapset litkivät sokerisia mehuja jo aivan pienestä pitäen. Juuri tänään Radio Novassa keskusteltiin aamulla siitä, miten sokeria tulisi lasten kanssa välttää sekä painon, että hampaiden vuoksi.
Aikuisena ihmisenä en voi luonnollisestikaan kuin syyttää itseäni, mutta tämä kahden kuukauden itsetutkiskeluni (josta vietin USA:ssa 3 viikkoa) on avannut silmäni huomaamaan kuinka vääristynyt suhde meillä on on usein sokeriin ja ruokaan yleensäkin.
Viime vuosina Suomessa on keskusteltu paljon sokeri- ja/tai makeisveroista ja niiden vaikutuksesta. Kauppalehti kirjoitti tammikuussa 2013 artikkelin asiasta.
Makeisveroa kerätään makeisista, jäätelöistä ja virvoitusjuomista, koska se on käyttökelpoisin tapa kerätä valtiolle lisää verotuloja ja siirtää kulutusta pois terveydelle haitallisista tuotteista.
Kehittyvä Elintarvike -lehden mukaan suomalainen popsii 14 kiloa makeisia vuodessa. Makeisten kulutus on kasvanut 2000-luvulla henkeä kohden noin kilolla. Eurooppalaisittain suomalaiset syövät makeisia keskimääräisesti, mutta ruotsalaisiin verrattuna muutaman kilon vähemmän henkeä kohti.
Jos ajattelemme, että normaaleissa makeisissa (irtokarkit) on keskimäärin noin 350 kcal/100g, tarkoittaa 14 kiloa hieman alle 50000 kcal vuodessa. Jos taas otetaan listalle suklaan keskiarvo ovat numerot 520kcal/100g ja ~72000kcal. Jos ajatellaan, että normaalipainoinen nainen tarvitsee noin 2000kcal päivässä kuittaa hän näillä luvuilla karkilla 25 päivää ja suklaalla 36 päivää. Aivan hurjia lukuja.
Tähän kun lisätään vielä virvoitusjuomat, joita Panimoliiton mukaan jokainen suomalainen juo noin 53 litraa vuodessa, sekä kaikki keksit, kakut, leivonnaiset ja jäätelöt, puhutaan jo hurjista määristä sokeria per henkilö. Ja tässä ei ole vielä sokeroituja mehuja, jugurtteja, rahkoja, vanukkaita, mehukeittoja jne. Lista on loputon. Toki osa tuotteista on light-tuotteita, jotka makeutetaan aspartaamilla, asesulfam K:lla, sukraloosilla ja/tai viime aikoina stevialla. Itse en ole aspartaamia tai asesulfam K:ta käyttänyt, sillä ne aiheuttavat minulle päänsärkyä, mutta en ota kantaa muuten niiden turvallisuuteen koska niitä saa Suomessa myydä. Itse kuitenkin ajattelen, että jos on makeutta pakko olla, otan sen mielummin luonnollisesta (joskin myönnettävästi prosessoidusta) sokerista, kuin kemikaaleista. Jälleen, tämä on minun tapani. Jokainen tehköön oman mielensä mukaan.
Kun kuntoremonttini alkoi, lähti sokeri välittömästi. Kärsin useamman viikon vaikeasta päänsärystä ja jopa useista migreeneistä, kunnes tajusin lääkärini kanssa, että jättäessäni kokonaan pois sokeriset colajuomat, jätin kerralla pois sokerin JA kofeiinin. Nyt elimistöni on jo tasaantunut, eikä cola itse asiassa enää maistu edes kovin hyvältä. Karkkia ei ole oikeastaan tehnyt mieli enää yli kuukauteen. Muutaman kerran olen muutaman karkin syönyt ja se on riittänyt. Enne meni pussi toisensa jälkeen, colalla höystettynä. Tästä addiktiosta on siis suhteellisen helppo päästä eroon arkitasolla, mutta kokonaan siitä ei varmasti pääse eroon koskaan ja olenkin todennut, että koko loppu elämäni joudun varomaan sokerin käyttöä.
Olkaa huoletta, en tarkoita, etten enää koskaa syö synttärikakkua tai nauti salmiakista (suklaasta en niin välitä, onneksi). Mutta kohtuus tässäkin ja pääosin ruokavaliostani puuttuu kaikki lisätty sokeri.
En usko lakkoihin, joten en ole sokeri- tai herkkulakossa vaan herkuttelen kohtuudella ja kun sen teen, teen sen jollakin erittäin hyvällä, enkä vain tunkemalla irtokarkkimössöä tai sokerista colajuomaa itseeni. Kuten Sydänliiton artikkeli yllä sanoo: Makeille mieliteoillekin on sija osana tasapainoisia ruokatottumuksia, kunhan herkuttelu ei ole jatkuvaa ja määrät pysyvät kohtuullisina. Nyt kun sokerihimon on saanut kuriin, makean nälkään auttavat mainiosti hedelmät ja marjat ja niitähän tähän aikaan vuodesta riittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mielelläni vastaan kommentteja, huomioita jne., mutta toivon niiden tulevan hyvässä hengessä. Pidätän oikeuden poistaa asiattomat kommentit. Kiitos, että haluat olla mukana!