Helsingin Sanomien featuretoimituksen (LOL mikä termi) päällikkö Anssi Miettinen kirjoitti eilen 13.1. aamulla siitä, että eilinen oli kuulemma kuntosalien kiireisin päivä, sillä tästä päivästä alkaa ihmisten alkuinnostuksen hiipuminen ja muutamien viikkojen kuluttua salilla ovat enää ne, jotka siellä kävivät jo ennen uuden vuoden lupausta.
Olin itsekin eilen aamulla salilla, mutta minulla kyse ei ole alkuinnostuksesta, vaikka ensimmäistä kertaa kotisalilla tänä vuonna olinkin. Olen aiemminkin kirjoittanut, että oma sali-innostukseni kulkee sykleissä, enkä ole oikein koskaan kunnolla innostunut siitä, vaan salilla käyminen on minulle suorittamista sanan kaikissa merkityksissä.
Itse koen, että innostuksen loppuminen johtuu uuden vuoden lupausten lyhytnäköisyydestä ja siitä, että näitä "terveellisempi elämä alkaa nyt" -lupauksia on helppo tehdä analysoimatta sitä, miksi elämäntavat ovat aiemmin olleet huonot tai suunnittelematta miten tuloksiin olisi mahdollista päästä.
Fakta on (saa korjata, jos olen väärässä), ettei salilla käynti sinänsä korjaa mitään, jos elämässä on muuten palikat epäjärjestyksessä, ruokailu on huonoa ja epäsäännöllistä ja/tai tunne-elämä on sekaisin. Terveyskirjaston mukaan liikunnan rooli on tärkeä painonhallinnassa ja jopa laihdutuksessa, mutta se ei yksin riitä:
"Liikunta ei ole laihdutus- vaan painonhallintakeino
Usein ylipainoiset ihmiset yrittävät laihduttaa pelkällä liikunnalla.
Se ei ole järkevää, sillä liikuntatutkimuksissa pelkän liikunnan
vaikutus jää aika pieneksi.
Jos ihmisiä kehotetaan lisäämään reilusti liikkumistaan ja
säilyttämään ruokailutottumuksensa ennallaan, paino keskimäärin laskee
vain 2–3 kiloa. Jos haluaa laihtua enemmän, pitää lisäksi vähentää
päivittäisiä kaloreita.
Siitä huolimatta laihduttajan on erittäin tärkeää liikkua
riittävästi. Kilojen pudottaminen onnistuu melkein jokaiselle, mutta
laihtumistuloksen säilyttäminen on vaikeaa. Siihen liikunta tuo selvän
avun. Niillä laihduttajilla, jotka liikkuvat riittävästi, painon nousu
laihduttamisen jälkeen on vähäisempää."
Reiluuden nimissä on myönnettävä, että Miettisen teksti ei varsinainesti keskity niinkään siihen, mihin alkuinnostus loppuu, vaan siihen miten tärkeää lihaskuntoharjoittelu on ja miksi. Olen samaa mieltä Anssin kanssa ja siksi ramppaankin salilla, vaikkei se minulle kovin mieluista olekaan. Lisäksi liikun muuten, kuten ole useammassakin aiemmassa tekstissä todennut.
On myös hyvä muistaa, että voima- tai lihaskuntoharjoittelua voi tehdä myös kotona, tosin jo muutaman viikon jälkeen ainakin tarve ottaa mukaan painoja kasvaa ja kuntosali on varmasti jo aivan oikea paikka.
Kun syyt innostukseen ovat oikeat ja lupaukset keskittyvät kokonaisuuteen, on onnistuminen ja innostuksen säilyminen paljon todennäköisempää. Eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mielelläni vastaan kommentteja, huomioita jne., mutta toivon niiden tulevan hyvässä hengessä. Pidätän oikeuden poistaa asiattomat kommentit. Kiitos, että haluat olla mukana!